Xen-ydin perustuu nyt pääprojektin paravirt ops -toteutukseen. Aiemmin Xen-ydin luotiin sovittamalla 2.6.18-ytimen Xen-osat nykyiseen Fedora-ytimeen. Tämä oli työlästä ja johti siihen, että Xen-ydin oli useita julkaisuja tavallista ydintä jäljessä. Paravirt opsin ottaminen mukaan merkitsee sitä, ettei tätä työtä enää tarvitse tehdä. Kun paravirt ops liitetään pääprojektin ytimeen, Xen ei enää tarvitse erillistä ydintä.

Xen-ytimestä kuitenkin puuttuu nyt Dom0-tuki. Olemassa olevassa Xen-isännässä/Dom0:ssa täytyy jatkaa Fedora 8:n käyttöä. Xen Dom0 -tuki tuodaan takaisin Fedora 10:ssä.

Täysin virtualisoiduille Linux-vierasjärjestelmille on nyt kolme mahdollista asennusmenetelmää:

Jälkimmäisellä menetelmällä on mahdollista tehdä täysin automaattinen asennus kickstart-tiedostoja käyttämällä. Näin Xen HVM- ja KVM-vierasjärjestelmien asennusmenetelmät ovat samanlaisia.

Lisätietoja on osoitteessa: http://fedoraproject.org/wiki/Features/XenFullvirtKernelBoot.

Aiemmin Fedoraan tuli mahdollisuus hallita olemassa olevia vierastoimialueita etänä käyttämällä libvirtiä. Uusia vierasjärjestelmiä ei voitu luoda, koska tallennustilan hallinta ei ollut mahdollista. Fedora 9:n uusi tallennustilan hallinta pystyy luomaan ja poistamaan taltioita etäkoneelta libvirtiä käyttämällä.

Aiemmin virt-manager-sovellus toimi pääkäyttäjänä paikallista hypervisoria hallittaessa ja käytti consolehelperiä työpöytäistunnosta todentamiseen. GTK-sovellusten käyttäminen pääkäyttäjänä on huono käytäntö. PolicyKit-integraatio mahdollistaa nyt virt-managerin suorittamisen tavallisena käyttäjänä.

Aiemmin Fedoraan tuli tuki turvalliselle etähallinnalle TLS/SSL- ja x509-sertifikaatteja käyttäen. Fedora 9 parantaa etähallintaominaisuuksia lisäämällä tuen todennukselle käyttäen salasanatietokantaa, Kerberos domain controlleria tai järjestelmätodennusta PAMin avulla. Tämä ominaisuus koskee kaikkia työkaluja, jotka käyttävät libvirtiä.

Fedora sisältää myös seuraavat virtualisointiparannukset: